En koskaan aikasemmin oo mitään tälläistä tehnyt, mutta ajattelin että jos se vaikka auttaisi jollaintavalla pääsemään eteenpäin elämässä ja saamaan kiinni tästä kurjan elämän reunasta.

En oikein tiedä mistä aloittaisin, ja enhän mä edes tiedä tuleeko tätä koskaan kukaan lukemaan. Mutta silti lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna, mä oon vain mä ja mun elämä on pilalla. Välillä tuntuu että joku vitun paha karma pilaa koko mun elämän aina kun mä kerkeen jotenkin saada jotain ihanaa.

Esimerkiksi tämä mikä.. Sain tietää olevani raskaana ja olin mieheni kanssa maailman onnellisin asiasta, mutta toisin kävi. En ikinä saanut lastani kotiin. Pientä sievää kaunista poikaani. Pieni ei jaksanut odottaa eikä jaksanut enään kasvaa tai sitten joku vittu haluaa pilata mun elämän aina. Joten 2. joulukuuta 2016  klo 6.05 jouduin synnyttämään rakkaan pienen poikani kuolleena raskausviikolla 35+4. Ja voin sanoa ettei kukaan tiedä miltä musta tuntuu!

Joka hetki odotan että joku tulisi vain sanomaan että tämä on pahaa unta, eikä ole oikeasti mitään hätää.. Mutta ei niin ole vieläkään tapahtunut.

Jokainen aamu herään siihen että itken hillittömästi. Ja ensimmäisen kerran tällä viikolla havahduin oikeasti siihen että haluan poikani luo. Mitään muuta en halunnut.. Haluan vain kaiken olevan hyvin.

en tiedä tietääkö kukaan millaista tämä on?

ettehän te ees tunne mua.. mutta sä joka luet tän vaikka vahingossa niin jätä ees joku merkki et luit. Niin ehkä tiiän kannattaako mun edes postata mitään.. jos ei ketään kiinnosta.